Kurssipalaute

Omasta mielestäni en ole oppinut mitään uutta kurssilla. Kirjoitan tekstiä samalla tavalla kuin ennenkin enkä ole oppinut mitään uusia neuvoja.

Kurssi oli hauska. Kuten ensimmäisessä tekstissäni mainitsin, tykkään kirjoittaa ja tällä kurssilla sitä saa tehdä joka tunnilla. Kaikkien aineiden kirjoittaminen blogiin on kätevää ja toisten blogeja on myös mukava lukea.

Tehtävätyypit olivat ok. Olisin toivonut enemmän omavalintaisia tehtäviä, mutta eipä niihin ylioppilaskokeisiin oikein pelkkiä satuja kirjoittamalla valmistauduta. Tehtäviä oli tarpeeksi joka tunnille ja itselleni tuli pari ylimääräistäkin.

Toisten tekstien kommentointia ja yo- kirjoitusaineita olisi voinut olla enemmän. Muuten kurssi oli oikein mukava.

Novelli: Synkkä ja muutenkin aika sateinen yö

Oli synkkä, pimeä, pelottava, kylmä ja sateinen yö. Sellainen yö jolloin kukaan ei lähde omasta kotoaan, koska on kylmä, on niin pirun huono keli, ja "Suomen selviytyjät" tulee parahinta aikaa televisiosta. Oli siis kaiken kaikkiaan karmiva, kolkko, jännittävä, hiljainen ja erittäin häiritsevä yö. Kaupungin kadut olivat pimeät, märät, liukkaat ja aavemaiset. Niin aavemaiset että jos olisi itse katua pitkin kävelemässä, tuntisi varmaan kuolleiden kuiskaukset omassa korvassaan.  Niin aavemaiset, että jos joku ihminen tulisi vastaan, pelästyisi yhtä paljon kuin löytäessään omasta komerostaan viikinkejä. Kadutkin olivat siis kohtuullisen synkät sinä iltana.

Mutta huolimatta siitä, että yö oli karmiva, kuristava, epämukava ja vetinen ja että kadut olivat kolkot, autiot, humisevat ja pelottavat, yksi mieshenkilö tepasteli kaupungin "tiedätte-varmaan-jo-millaisia-katuja" pitkin. Hän näytti masentuneelta, alakuloiselta, elämänhaluttomalta ja kärsivältä. Mies näytti siltä kuin olisi halvaantunut kesken armeijan yhteismarssin ja joka ikinen varusmies olisi kävellyt hänen ylitseen. Niin masentuneelta hän näytti, että voisi jopa luulla kaikkien hänen läheistensä räjähtäneen traagisessa soutuveneonnettomuudessa.

Miehen kasvoilla paistoi epätoivo, kurjuus ja suru. Hän astui vanhoilla, raihnaisilla kengillään sisään R-kioskiin ja tuli takaisin valkoinen, hieman punaista väriä omaava lehmien kuvilla varustettu maitotölkki kädessään. Mies käveli maitotölkki kädessään kohti viereisellä kadulla olevaa korkeaa, rappeutunutta ja harmahtavaa kerrostaloa kohti. Hän hiipi kolmanteen kerrokseen varovasti, hiljaa ja mahdollisimman ääneti. Hän avasi kolmannen kerroksen kolmannen asunnon oikealla ja meni sisään. Siellä häntä odotti näky, joka karmaisi häntä enemmän kuin alligaattoreiden syödyksi tuleminen. Niin karmaiseva tuo näky oli, että pakkotyöt Siperiassakin kuulostivat kahden viikon unelmalomalta. Niin sanoin kuvailemattoman mieltä hermostuttava tuo näkymä hänen edessään oli, että mikään näistä sanelemistani kuvauksista ei sen järkytyksen tunnetta voi kuvata minkä mies tunsi sisällään nähdessään keittiöön.

Kahvi oli loppu.

God Of War III

God Of War on Santa Monica Studiosin tekemä videopelisarja playstation 3- pelikonsolille. Sarja sijoittuu antiikin Kreikan aikaan ja kertoo spartalaisesta sotilaasta Kratoksesta ja tämän kostoretkestä Olympoksen jumalia vastaan.

Kratos oli kreikkalainen sotakenraali, joka sodanjumala Areksen huijaamana murhasi oman vaimonsa ja lapsensa. Pandoran lipasta käyttäen Kratos surmasi Areksen, mutta perheensä surmaaminen jämähti soturille liikaa. Kostoa janoten Kratos lähtee surmaamaan isäänsä, Ylijumala Zeusta, joka lupasi poistaa Kratosta riivaavat muistikuvat vaimosta ja lapsestaan. Toisen osan lopussa Kratos saa melkein kostonsa toteutettua taistellessaan Zeusta vastaan mutta Ateena uhrautuu Zeuksen puolesta. Zeus pakenee Olympokselle, ja Kratos lähtee titaanien saattamana Zeuksen perään. Tästä jatkaa God Of War III.

God Of War III menee suoraan asiaan. Heti ensimmäinen kenttä tapahtuu titaanien selässä niiden samalla kiipeillessä Olympos- vuoren rinnettä ylös. Kratos hyppii titaanista toiseen ja huitoo miekoillaan kaiken mikä vastaan tulee, ja jo ensimmäisen puolentunnin aikana kepitetään ensimmäistä jumalaa. Peli on graafisesti konsolin parhainta katseltavaa ja näyttää todella hyvältä. Maisemat vaihtelevat laajoista vuorista pimeisiin labyrintteihin eikä pelaajalle tule tylsiä hetkiä missään vaiheessa. Kaikki pelihahmot ovat yksityiskohtaisesti tehtyjä ja peli tuntuu enemmänkin elokuvalta kuin peliltä.
Pelin musiikki on tunnetun videopelisäveltäjä Gerard K. Marinon käsialaa ja sopii peliin täydellisesti. Kratoksen mäiskiessä vihollisia tuubat soivat ja rummut pauhuavat kuin suoraan Peter Jacksonin "Taru Sormusten Herrasta"- elokuvissa. Pomotaisteluissa musiikit ovat parhaimmillaan ja pelin tunnelma nousee suorastaan jumalallisiin mittasuhteisiin.

Pelin perusideana on ohjata Kratos läpi kenttien ja hakata vihollisia. Tappeluiden välissä ratkotaan pieniä puzzleja, jotka rytmittävät pelin kulkua sopivasti. Rivivihollisten, kuten luurankojen, joukossa on aina isompia, enemmän hakkausta tarvittavia vihollisia. Näiden vihollisten joukosta löytyy lähes kaikki taruolennot mitä kuvitella saattaa, kuten Chimera, Kerberos, kyklooppeja, harpyijoita, minotauruksia yms. Hakkaaminen tapahtuu eri näppäimiä painamalla ja pidempiä iskusarjoja ketjuttamalla. Kratos heiluttaa miekkojaan erittäin tyylikkäästi ja sulavasti. Kratos voi hakata, repiä, viskoa ja silpoa vihollisensa palasiksi joko miekoilla tai myös omia käsiään käyttäen. Jotkut pelin vihollisista vaativat quicktime-event- tilan käyttöä, eli ruudulle pomppaa satunnaisesti jokin näppäin jota pitää painaa mahdollisimman nopeasti. Ruudulle pomppaavat napit on sijoitettu kätevästi aina sille puolelle ruutua missä ne ohjaimessakin ovat, jolloin verisestä lopetusanimaatiosta voi nauttia samalla kun napit pomppaavat ruudulle.
Verisyydestä puheen ollen yksi asia on pakko mainita. Peli on erittäin väkivaltainen. Kratoksen mättäessä vihollisiaan punaista nestettä roiskuu litrakaupalla eikä jumalten kohtaloakaan käy sääliksi. Päitä revitään, raajoja leikataan ja silmiä puhkotaan mitä raaimmilla tavoilla. K18 leima on kerrankin asiallisesti oikeassa pelissä.

Jos jotain huonoa pitää God Of War:ista keksiä, niin että se ei ole kovin monipuolinen peli. Kyllä peli tarjoaa vaihtelua maisemien, aseiden ja taisteluiden ohella, mutta siinä ei tehdä mitään muuta. Vaikka hakkaaminen on toteutettu loistavasti, saman toisto alkaa jossain vaiheessa kyllästyttämään. Peli on myös kohtalaisen lyhyt. Kokenut pelaaja selviää kahdeksalla tunnilla, uudestaan pelattaessa kuudella.

Itse pidän peliä koko konsolin parhaimpana tuotoksena. Järkyttävän hyvännäköisessä pelissä yhdistyy äärimmäisen brutaali toiminta Kreikan mytologiaan loistavasti upotettuun tarinaan ja lopputulos on yksi parhaimmista peleistä tässä universumissa. Joitakin pelaajia alkaa jossakin vaiheessa varmasti haitata pelin yksitoikkoisuus ja lyhyt pituus. Minua ei.

 ★ ★ ★ ★ ★

Havainnollistamisharjoitus

a.

Koulussa on ruokala. Ruokalaan mennään syömään. Ruokalassa otetaan ruokaa ja mennään sitten pöytään. Pöydässä syödään. Minä syön itsekin pöydässä. Syödessä jutellaan. Syötyään kaikki vievät ruokailuvälineet pois. Ruokailuvälineiden viennin jälkeen mennään pois ruokalasta.

b.

Koulunruokalaan mennään yllättäen syömään. Sinne on useita reittejä, peräti kolmet rappuset. Ruokalassa on aina kaksi ruokaa tarjolla. Yleensä jälkimmäinen ruokalistassa olevista herkuista on huonompaa, koska se on yleensä kasvisvaihtoehto. Ruokaa ei kannata kommentoida millään tavalla ennen pöytään saapumista, koska  keittäjät yleensä vahtivat vieressäsi kun otat ruokaa. Ja jos koitat hernekeittopäivänä santsata lettuja, silloin on henki höllässä.

 Ruokala on mukavan valoisa. Kattoikkunat antavat mukavan lisän muuten niin maanalaiseen ruokalaan. Tosin auringon paistaessa suoraan naamalle toivoisi ikkunoiden olevan 10 metrin paksuista betonia.

Mukavan ruokalan mukavat penkit ovat mukavia. Niissä tulee istuttua ja juteltua enemmän kuin pelkästään syötyä. Sitten kun viimein lähdetään ruokalasta viedään astiat pois. Astioidenvienti tuntuu aina siltä kuin olisi jossain vankilaitoksessa jossa kaikkien on pakko kulkea samaa reittiä. Sitten pitäisi vielä kiittää keittäjiäkin. Jotkut kiittävät "hyvästä" ruoasta, minä en. Miksi pitäisi kiittää puolasta tuoduista kumiperunoista ja jauhelihasta, eiväthän keittäjät niitä itse tee.
Astioiden viennin jälkeen tulee minun mielestäni pahin suunnitteluvirhe koko koulussa. Miksi käsienpesua varten tehty hana on laitettu heti astioiden laiton jälkeen, kun sen pitäisi olla ruokalan sisäänkäynnillä? Mitä hyötyä on pestä kädet ruoan jälkeen? Nehän pestään aina ennen ruokailua.
Semmoinen ruokala...

5. Tarvitaanko ikärajoja?

   Nykyään kaikessa on ikärajat. Elokuvissa, lehdissä, televisio-ohjelmissa, hoitoaineissa ja niin edelleen. Ikärajoja on aina luotu estämään tietyn ikäisiltä ihmisiltä heidät turmelevat ja sopimattomat asiat. Herää kuitenkin kysymys, ovatko ikärajoitukset onnistuneet tehtävässään?
   Kun itse olin nuorempi, vanhempani eivät koskaan antaneet minun katsoa K18- elokuvia. olin noin 9- vuotias kun näin ensimmäisen kerran "Alien" elokuvasarjan ensimmäisen osan. Vanhempani olivat kertoneet sen olevan pelottavin elokuva jonka he ovat nähneet, joka vain lisäsi haluani nähdä tämä elokuva. Katsoin elokuvan kokonaan, enkä tajunnut, mikä elokuvassa oli niin pelottavaa. Elokuva saattoi vanhempieni aikaan olla pelottava mutta itseäni vain hieman huvitti mustassa latex- puvussa hyppivä mies.
   Ikärajojen asettaminen, esimerkiksi elokuviin, on hieman kaksipiippuinen asia. On hyvin yleistä että lapset yrittävät aina tehdä kaiken mitä heiltä kielletään, jolloin ikärajat vain kasvattavat lasten kiinnostusta. Ikäraja- leimoja on lisätty kirjoihin, tv- sarjoihin ja ties minne koska kukkahattutätien mielestä kaikissa mahdollisissa tuotteissa pitää olla ikärajoitukset näkyvillä niin että ne pystyy näkemään 10 metrin päästä. Ongelmana siis on että ikärajoitukset vain keräävät huomiota.
   Joten pitäisikö ikärajoitukset poistaa? Jos lauantai- illan elokuvasta poistettaisiin ikärajoitusleimat, katsoisivatko lapset kyseisiä elokuvia? Omasta mielestäni elokuvien rajoitukset voisi poistaa. Jos lapset välttämättä haluavat katsoa illan leffoja, niin minun puolestani katsokoot. Onpahan sitten heidän oma vikansa jos leffan jälkeen ei nukuta kolmeen viikkoon. Ja todennäköisesti lapset eivät jaksaisi enää katsoa kyseisiä leffoja, koska rajoitukset puuttuisivat, indikoiden leffan olevan tylsä.
   Ikärajoituksia on kuitenkin muussakin kuin elokuvissa. Jos alkoholi tuotteista poistettaisiin ikärajoitukset, seuraukset eivät olisi mukavaa katseltavaa. Jos pelikoneista poistettaisiin ikärajoitukset, lapset työntäisivät kaikki rahansa hauskasti pyöriviin koneisiin. Baareihin pitäisi varmaan lisätä unikulmat jossa muutaman oluen juotuaan pikkulapset voisivat sammua.
Ikärajoitukset ovat siis ihan kohdallaan tietyissä asioissa. Niihin voitaisiin suhtautua kuitenkin enemmän maalaisjärjellä. Kohta televisiossa ei saa enää näyttää muuta lastenohjelmaa kuin "Mikki Hiiren kerhotalo", koska kukkahattutädit ajattelevat 80- luvun "Tom ja Jerry" piirrettyjen olevan liian väkivaltaisia. Onneksi Mikki opettaa meidän lapsillemme, minkä värinen on punainen. Muutenhan he eivät sitä voisi tietää.

C. Vanhusten piirteet ja käytös (Jaakko ja Eero)

Tuomas Kyrön "Mielensä pahoittaja"- kirjan kappale "Vaniljaeskimo" kuvaa vanhuksia hieman negatiivisessa valossa. Tekstissä esiintyvä vanhus valittaa kaikesta ja lukijalle mielletään että vanhukset yleisesti ovat kärttyisiä ja kiukkuisia. Kirjassa esiintyvä vanhus on selkeän stereotyyppinen hahmo. Vanhus lääkärissä käydessään ei suostu edes puhumaan omasta mielestään hölmölle lääkärille. Hän ajattelee päässään kuinka ajat ovat muuttuneet hänen nuoruusvuosistaan ja voivottelee lääkärin käytöstä. Vanhukset yleisesti ottaen valittavat monista asioista, eivätkä ole tyytyväisiä oikein mihinkään.
Vanhemmalla iällä ihmisen havainnointikyky ja näkö heikkenee ja autokolarien mahdollisuus suurenee. Tarinan vanhus meneekin taksilla, koska pelkää joutuvansa peltikolareihin ja sen seurauksena täyttelemään monimutkaisia vakuutuspapereita.

Vanhukset ovat stereotyyppisesti pihejä. Vanhus miettii kuumeisesti ostaisiko kalliin pari euroa maksavan eskimon. Maksaessa eskimon, vanhukselta meinaa tipahtaa rahat kädestä, niin kuin kaupan kassoilla joskus tuppaa tapahtumaan. Vanhempana monilla vanhuksilla voi olla vaikeampaa hallita omia käden liikkeitään.

Vanhemmat ihmiset saattavat myös suhtautua ennakkoluuloisesti ulkomaalaisiin ihmisiin. Ulkomaalainen jäätelönmyyjä ei osaa ruotsia, johon vanhus ei vastaa mitään ja kehottaa opiskelemaan ruotsia ja lähtemään sinne lääkäriksi.

Tekstissä on monia stereotyyppisiä piirteitä vanhuksista, ja osa niistä osuu naulan kantaan.

Mielipideteksti: Nykynuoret

Nykynuoret from the ghetto

Nykynuorisolle on tapahtunut jotain. Viime viikolla pyöräilin kotiinpäin koulusta kun vastaani tuli viitosluokkalainen. Hän oli ruumiinrakenteeltaan pullea, hänellä oli päällään ylisuuri xxxl huppari, lippalakki joka osoitti suoraan ylöspäin ja lökäpöksyhousut jotka roikkuivat niin että näytti että housuihin olisi päässyt jotain ylimääräistä. Huomattuaan minut tämä viitosluokkalainen ryhdisti hartioitaan, otti leveämmän asennon ja jatkoi kävelyään minua kohti. Ohittaessani hänet viitosluokkalainen vielä mulkaisi minua kuin yrittäen näyttää joltakin uhkaavalta. Pyöräilin hänen ohitse ja repesin nauruun. Mitä ihmettä nykynuorisolle on tapahtunut?

Ja se oli vain yksi niistä tapauksista jolloin olen altistunut tälle niin sanotulle jonne- kulttuurille. Jonneksi kutsutaan noin neljänneltä luokalta kahdeksannelle sijoittuvia nuoria. Jonnelle ominaista on naurettavan ylisuuret ja löysät vaatteet, tasainen lippis ja he juovat energiajuomia (josta johtuen jonnet ovat ylipainoisia) näyttääkseen kaikille kuinka pahapeppuja he ovat. He huutavat opettajille, kiusaavat muita hyviä oppilaita ja laiminlyövät oman opiskelunsa. Olen itse saanut jo mittani täyteen jonneista meidän koulussa. kun menen ruokalaan, kävelen mediateekin ohi missä jonnet uhittelevat opettajille pitämällä hattunsa päässä ja huutamalla. Eikö näille jonneille rakentaa vaikka oman koulunsa missä voivat litkiä juomiaan ja hyppiä seinille?

Kuten Susanna Kauppikin omassa "Harrastaa, ei harrasta" tekstissään tiedottaa, nuorisolle ei ole tarpeeksi virikkeitä. Kaikki harrastukset menevät kuin kuumille kiville ja ne nuoret jotka jäävät ilman paikkoja alkavat pyöriä kauppojen kulmilla riehuen ja ilkivaltaa tehden. Kouluissakin voisi järjestää illemmalla jotain aktiviteetteja. Ja nuorison riehuminenhan johtuu levottomuudesta ja energiajuomista niin eikö liikuntatuntien määrää voisi kouluissa lisätä? yksi tunti liikuntaa ei ole tarpeeksi, kolmesti viikossa olisi parempi.
Jos mikään ei muutu niin kohta Lauritsalan kaupat tulvivat jonneista.

Tuossa linkki Kaupin "Harrastaa, ei harrastaa" kirjoitukseen

http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Kolumnit/2012/08/20/Harrastaa%2C+ei+harrasta/2012113948464/67